• lookbook,  my life,  my style,  thoughts

    VASTAKOHTIEN VIIKONLOPUT

    Viime viikonloppu oli ihana. Tarvitsin sen kokonaisuudessaan vain itselleni, sen myös saaden. Samalla jättäen ihmisiä odottamaan vastauksiani, mutta tiedostaen, että tällä viikolla en vain jaksa. En jaksa olla tavoitettavissa, en jaksa nähdä ketään, enkä halua poistua omasta rauhallisesta kuplastani. Rakastin sitä. Olin paljon energisempi. Kävin kumpanakin päivänä kävelemässä ympäri asuinaluettani se perinteinen ärrältä haettu kahvi kädessä. Nauttien lumesta, nauttien raikkaasta pakkasen täyttämästä ilmasta. Tehden vain niitä asioita joita jaksoin, ja joihin halusin sen hetkisen vapaa-aikani käyttää, jota ei ole kuorrutettu lamannuttavalla väsymyksellä.

    Jotenkin sitä ajattelisi, että viikonloppu ilman viinipulloa olisi antanut täydellisen alun jo pian koittavaan seuraavaan viikkoon. Ihan niin se ei kuitenkaan toiminut. Olen ollut nyt koko viikon väsyneempi kuin pitkiin aikoihin. En muista koska olisin viimeksi tuntenut töissä väsymyksen olevan niin vahvasti läsnä. En muista koska viimeksi jokaisen työpäivän jälkeen ainoa mielessä oleva asia olisi ollut se, että olisipa kello jo kahdeksan että voisi mennä nukkumaan. Tämä on ollut uutta, mutta samalla niin saatanan vanhaa. Sitä elämää, jota on lähes koko elämä jo valmiiksi tallattu. Sitä elämää, joka vituttaa, mutta joka on aina ollut haluamaton osa mua itseäni.

    Eilen nukahdin pitkästä aikaa sohvalle. Heräten kolmelta yöllä kaikki valot päällä ja pienen pupuni tuijottaessa sohvan vieressä suoraan kasvoihini. Sain suljettua silmäni uudestaan. Aloitin näin ollen puoli kuuden aikaan elämään tätä lauantaita, en niin kovin hyvien yöunien siivittämänä. Tunnen energioiden olevan poissa, mutta aion kuitenkin yrittää. Aion saada edes ne muutamat pienet asiat täällä kotona tehtyä. Aion todennäköisesti illan tullen tarttua siihen viinipulloon.

    Viime viikonloppuna muokkasin kuviani ja kuuntelin taru sormusten herrasta soundtrackia. Siitä inspiroituneena katsoin myös elokuvat pitkästä aikaa. Sen jälkeen on tehnyt koko ajan mieli vain katsoa niitä uudestaan ja uudestaan. Mikään muu ei tunnu sykähdyttävän. Netflixistä sarjojen (eli niiden muutaman, jotka olen katsonut jo viisi kertaa) katsominen tuntuu pakkopullalta. Mikään siellä olevasta ei jaksaisi kiinnostaa. Jos ollaan rehellisiä niin tällä hetkellä kiinnostaa vain uusien kasvieni ruukkuihin laittaminen ja niille paikan etsiminen kämpässä, jossa ei ole yhtään tilaa eikä yhtään tyhjää tasoa. Tämän lisäksi kiinnostaa tietysti myös se jo aiemmin mainittu.

    Lupasin itselleni kuitenkin, että tänä vuonna aion palata siihen vanhaan itseeni.  Siihen, joka kävi kirjastossa kerran viikossa ja luki monta tuntia päivässä. Niiden tuntien ei tarvitse tosin olla enää useita, eikä kirjaston ainoa paikka josta hakea luettavaa. Mulla on täällä kotonakin ihan riittävästi kirjoja, joita en ole koskaan avannut. Ajatellut vain. Ja viime viikonlopusta inspiroituneena.. miten hyvältä kuulostaisikaan vähän kauemmin kestävä matka Keski-Maahan? Sellainen yli tuhannen sivun pituinen? Matka, joka ei loppuisi heti kun sen aloittaa? Olen lukenut kirjan ensimmäisen ja ainoan kerran ala-asteella. Sillloin joskus 10-11 vuotiaana kun näin elokuvan ensimmäisen osan. Muistan pitäneeni siitä jo silloin, mutta luulen myös, että näin lähemmäs kaksikymmentä vuotta myöhemmin saisin siitä enemmän irti. Ja tämän matkan aloitan vielä näinä kauniina pakkasen täyttäminä aamuina. Lumen vielä narskuen rauhoittavasti jokaisella askeleella. Lumen luoman kauneuden sykähdyttäessä sisintä jokaisena hetkenään. Sen tuoman vallitsevan rauhan säestämänä.

    Helmikuussa olen valmis aloittamaan tämän vuoden.

    Kaikkien tammikuisten surun täyttämien päivien jälkeen.

    Vuoden alun, jonka otin vastaan sisin rikki ja kyyneleet silmissä.

    Muistaen kuinka hauras voi olla hetki, ja kuinka lyhyen kuiskauksen lailla, se saattaa olla se viimeinen.

  • face photoshoot,  lookbook,  my life,  my style,  thoughts

    WOULD YOU RATHER JOULU EDITION

    Would you rather – kumpi mieluummin?

       

    Söisitkö mieluummin kilon pipareita vai kilon joulutorttuja?
    Joulutorttuja. Ehdottomasti. Olen inhonnut pipareita lapsuuden överisyöntien jälkeen.

    Katsoisitko mieluummin The Holidayn vai Rakkautta Vain joka sunnuntai jouluun asti?
    Tää on nyt vähän noloa myöntää, mutta mä en edes tiedä, että olenko nähnyt kumpaakaan elokuvaa. Ehkä tänä vuonna?

    Söisitkö jouluna mieluummin pelkkää kalaa vai pelkkää kinkkua?
    Pelkkää kinkkua. Aina ja ikuisesti. Joulun parhaimpiin hetkiin kuuluu iltapalana kukkurallaan oleva lautanen täynnä ohueksi siivutettua mureaa kinkkua. Vähän sinappia. Ja that’s it. Olispa joulu ja kinkkua.

    Viettäisitkö joulua mieluummin kotona lumisateessa vai ulkomailla helteisellä rannalla?

    Kotona Suomessa tunnelmallisessa lumisateessa korkeiden hankien ympäröimänä ♥.

    Luopuisitko mieluummin glögistä vai pipareista?

    No niistä pipareista, mutta en vaaleasta glögistä. Punainen saa mennä, mutta täällä ollaan vaalean rakastajia.

    Paketoisitko mieluummin 100 lahjapakettia tonttujen kanssa, vai lastaisit 100 pakettia joulupukin rekeen yksin?

    Paketoisin paketit tonttujen kanssa.

    Kiertäisitkö mieluummin 5 tuntia laulamassa joululauluja ovelta ovelle, vai laulaisitko yhden videolla, jonka julkaisisit Facebookissa kaikille kavereillesi?
    Karmee kysymys. Kuvaisin videon, mutta naamioituisin siihen hyvin vahvasti.

    Menisitkö mieluummin pulkkamäkeen vai luistelemaan?
    Haluaisin niin paljon kumpaakin! Mutta ehkä mä vähän enemmän romantisoin luistelua. Siinä rauhallisessa, hiljalleen maahan koristeeksi putoavassa lumisateessa.

    Ostaisitko joululahjoja mieluummin netistä vai joulumarkkinoilta?
    Ajatuksissani tietenkin joulumarkkinoilta. Joululahjat ovat muutenkin siitä omituinen juttu, että ne mä yleensä aina ostan suoraan kaupoista tai markkinoilta. Koko vuoden taas kaiken itselle tulevan ehdottomasti suoraan netistä, koska inhoan kaupoissa käyntiä. Paitsi joulun aikaan. Silloin mä rakastan käydä niissä.

    Söisitkö mieluummin rasian porkkanalaatikkoa vai rasian lanttulaatikkoa?
    Lanttulaatikko!!! Olisipa ihanaa pitää joku minikokoinen joulu ennen varsinaista joulua. Lanttulaatikkoa, palapaistia, kinkkua ja yksi pieni peruna.

    Koristelisitko mieluummin pihan jenkkityyliin jouluvaloilla näyttäväksi, vai pitäisitkö joulukuusta lokakuun alusta jouluun asti sisällä esillä?
    Pitäisin joulukuusta. Jos mulla sellainen olisi, niin mä nään jo nyt, että se olisi muutenkin vielä kesällä paikoillaan.

    Olisitko mieluummin Grinch vai Petteri Punakuono?
    Petteri Punakuono ♥

    Luopuisitko mieluummin joululahjoista vai synttärilahjoista?
    No synttärilahjoista. En ole muutenkaan oikein mikään syntymäpäivien viettäjä. Joululahjoissa kuitenkin on parasta katsoa sitä, kun muut avaavat lahjojansa.

    Olisitko mieluummin suomalainen joulupukki joka antaa lahjat suoraan ihmisille vai amerikkalainen joulupukki, joka tulee savupiipusta yöllä salaa?
    Pienenä se joulupukin tulo oli ihanaa, vaikkakin joka kerta samalla aivan karmivaa ja ihan saatanan pelottavaa. Se pukille laulaminen oli yhtä painajaista. Mä laskeutuisin mieluummin salaa savupiipusta, vaikka ahtaita paikkoja pelkäänkin.

    Joisitko mieluummin glögiä vai kuumaa joulusiideriä?
    En mä oo ikinä maistanut mitään joulusiideriä, mutta voisin kokeilla sitä.

    Söisitkö mieluummin talon kokoisen piparkakkutalon, vai asuisitko siellä?
    Ihan hirvee kysymys. Mä kuitenkin kammoksun ehkä enemmän kaikkia hajuja kuin makuja, joten en pystyisi ikinä asumaan piparin tuoksuisessa talossa.

    Jonottaisitko mieluummin viisi tuntia joulupaketointipisteelle vai viettäisitkö tunnin ostoskeskuksen joulupukin kainalossa hänen kanssa jutellen?
    Viettäisin aikani joulupukin kanssa. Sieltä voisi tulla hyviä tarinoita elämän varrelta.

    Jättäisitkö ennemmin puolisosi ilman lahjoja vai olisitko itse ilman lahjoja? 
    Molemmat. Pakon edessä jättäisin kyllä ilomielin itseni ilman lahjoja.

    Mun joulu alkoi jo joskus kolme viikkoa sitten. Tulin siihen tulokseen, että se oli aivan liian myöhään. Ensi vuonna ripustan nuo muutamat jouluvalot jo lokakuun alussa. Samoin kaivan ainoat kaksi joulukoristettani esiin jo silloin. Ne ovat poroja, ja ne on nyt kaivettu laatikostaan. Ne kaksi poroa oli tosin vielä kesällä asemissaan keittiön pöydällä, että rehellisyyden nimissä, ne eivät kovin kauaa ollut poissa asemistaan tänäkään vuonna..

  • england,  london,  my life,  travelling,  united kingdom

    JOS OLISIN NYT LONTOOSSA

    Olisin onnellinen.

     

     Ja viettäisin siellä yhden vuorokauden elämästäni näin:

    Kävelisin ympäri Sohoa ja lopulta sujahtaisin viihtyisälle Neal’s yardille Covent Gardenin uumenissa. Karkuun ruuhkaisia katuja ja katkeamatonta liikennettä. Ja jos olisin rohkea, istahtaisin alas joistakin söpöistä kahviloista ja nauttisin pienen lounaan suojaisan kujan keskiössä.

     

     

    Jatkaisin matkaani johonkin Lontoon lukuisista (ilmaisista) museoista. Ehkäpä Wallace Collectioniin, ehkä Sir John Soane’s museoon. Jälkimmäisestä ei ole olemassa kuvia (siellä olevan kiellon vuoksi), mutta suosittelen sitä erittäin lämpimästi. Ehdottomasti yksi Lontoon museoiden helmistä. Varsinkin jos on heikkona kotimuseoihin, niin kuin minä täällä.

     

    (Tämä kuva vuodelta 2016)

    Sen jälkeen sisällyttäisin matkani varrelle ehdottoman lempipaikkani koko Lontoossa. Saint Dunstan in the East Church Gardenin. Nämä kirkon rauniot ovat täydellinen rauhoittumisen paikka. Lounasaikaan siellä voi nähdä vain muutaman pukumiehen lukemassa päivän sanomalehteä. Ensimmäisellä kerrallani sain aivan varmasti taltioitua kameraani aaveen, vai mitä olette mieltä? Olen käynyt paikalla useasti ja se sijaitsee Tower bridgen ja London bridgen välimaastossa. Täydellinen paikka pysähtyä kahden sillan välillä matkalla vaikkapa ihanaan Borough markettiin!

     

    Kahville pysähtyisin viimeisimpään löytööni. Olen heikkona kirkkoihin, hautausmaihin ja raunioihin, joten mikä olisikaan parempi paikka pienelle kahvihetkelle kuin tämä? Host café St Mary Aldermaryn kirkossa on mielenkiintoinen kokemus. Koko kirkko on kahvila, ja tunnelma on jotenkin erityislaatuinen. Tuntui oudolta juoda juuri ostamaansa jääkahvia kirkon penkeillä, vastapäätä joskus enemmänkin toiminutta alttaria. Ihan vain täysin erilaisen tunnelman takia, suosittelen kokemaan tämän paikan.

     

     

    Päivän viimeinen (tai ensimmäinen) kävely voisi suuntautua johonkin kaupungin lukuisista puistoista. Tällä hetkellä menisin ehdottomasti Holland parkiin (ja sieltä Notting Hillin kuuluisille värikkäille kaduille) tai johonkin sellaiseen, jossa en ole vielä koskaan ennättänyt käymään. Nämä ylläolevat kuvat ovat kuitenkin Peckham Rye parkin The Sexby Gardenista, joka oli kuumana kesäpäivänä ihan mieletön sekin.

     

    Ehkä ensi vuonna?

     

    – LONTOO TOUKOKUU 2019 & HEINÄKUU 2018