• lookbook,  my style

    Why do they always insist on being so difficult?

    Mulla alkoi kesän mukanaan tuoma stressi. Heti kun tajusin juhannuksen olevan jo ensi viikolla, käänsi pääni asian niin että kesähän on pian jo ohi. Olen Helsingissä vain muutaman viikonlopun koko kesänä ja alkoi ahdistamaan. Missä vaiheessa mä saan muka tehtyä päiväreissun Turkuun ja Porvooseen? Entäpä johonkin sellaiseen paikkaan, joka on tässä lähellä, mutta bussilla näppärästi saavutettavissa? Kerkeenkö mä missään vaiheessa Pietarsaareen, johon kerkesin rakastumaan viime kesänä? Tai Suomen tuhansien järvien äärelle? Rehellisesti, en todellakaan.

    Jatkuuhan se kesä vielä elokuussakin, mutta kannattaako mun jo etukäteen täyttää ne viimeisetkin viikonloput kalenterista? En ole koskaan kuitenkaan ollut edes mikään lomailija, joten en ihan tarkkaan tiedä, mistä tämäkin stressi kumpuaa. Tosin jos ollaan ihan tarkkoja, en edes tiedä mitä se lomalla oleminen tarkoittaa. En ole vuosiin kokenut sitä.

    Ehkä se sen stressin aiheuttaakin. Mulla ei ole hajuakaan siitä, että miltä tuntuu viettää edes yksi viikko ilman töiden tekoa. Miltä tuntuu kun voi vaan tiistaiaamuna päättä, että tänään mä lähen käymään tuolla jossain, joka ei ole sadan metrin matka lähikauppaan. Ehkä siksi mun suosikkivuodenaika onkin talvi. Ihmiset ovat hyvällä omallatunnolla lukittautuneina kotinsa uumeniin eikä kaduilla näy kuin muutama hassu tallaaja.

    Miten muutenkin on jo kesäkuun puoliväli?

  • lookbook,  my style

    THIS OR THAT

    Suihku aamulla vai illalla? Koska mikään ei ole kamalampaa kuin aamulla suihkussa käyminen.

    Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?

    Kirkkaat vai neutraalit värit? Musta? Aina musta.

    Outo vai typerä?

    Kevät vai syksy?

    Minttu vai kaneli? Oon pienestä asti valinnut sen minttupallon jätskikiskalla.

    Suunniteltu vai extempore? Ei kumpikaan. Jälkimmäinen kuitenkin siksi, että mä en koskaan sunnittele mitään. Jos suunnittelen, se ei toteudu ikinä.

    Leffa kotona vai teatterissa? Saa nukahtaa rauhassa kesken kaiken.

    Espresso vai latte? Tavallinen suodatinkahvi maidolla.

    Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? En keksi ikinä yhtäkään kysymystä. Oon tullut siihen tulokseen, että mulla ei vain yksinkertaisesti ole mitään kysyttävää yhtään keneltäkään.

    Halit vai pusut?

    Tulinen vai mieto ruoka?

    Nahka vai pitsi?

    Ylipukeutunut vai alipukeutunut?

    Kokemus vai mukavuus? Oon horoskoopiltani härkä, eikö se kerro jo ihan tarpeeksi?

    TV sarjat vai elokuvat?

    Rock- vai countrymusiikki?

    Puhelimen kalenteri vai paperinen kalenteri? Jos tarvitsisin sellaista.

    Punaviini vai valkoviini? Luulin pari vuotta sitten että tykkään valkoviinistä, mutta joku kerta vain heräsin todellisuuteen. En tykkää siitä yhtään.
    Yksin vai yhdessä työskentely? Loner forever.
    Uiminen vai rannalla makoilu? Makaaminen on aivan puuduttavan tylsää kaikkialla muualla paitsi kotona.
    Pikaruoka vai kunnon ravintola? Hampurilaiset.
    Perunasalaatti vai pastasalaatti?
     
    Parilliset vai eriparisukat? Multa tosin itseltäni löytyy jalasta harvemmin niitä parillisia..
     
    Tanssiminen vai laulaminen? Saatan laulaa yksin kotona jotain tyyliin Popedaa koska miksipä ei.
    Puhelin vai netti? Mä rehellisesti vihaan koko älypuhelimia. Olisin paljon onnellisempi jos niitä ei olisi ikinä keksitty.
  • cornwall,  england,  my life,  travelling

    LIZARD POINT

    Britannian eteläisin kärki

    Tämä metsä oli taianomainen. Sellainen vanhuutta hohkava ja niin vihreä, etten ole varmaan samanlaista vihreyttä aiemmin edes nähnyt. Tai sitten se vain tuntui siltä, kun Suomessa kaikki oli vielä täysin alastonta tuohon aikaan. Valitettavasti emme voineet kuitenkaan jatkaa tuon ihanan paikan läpi, sillä se oli aivan väärä suunta. Huokaisin jo melkein helpotuksesta jyrkkien ylämäkien loppuessa, kunnes tajusin, että pitääkin jatkaa ylöspäin.

    Olin tuossa vaiheessa jo aivan kuollut. Matkaa ei ollut takana varmaan tuntiakaan ja ainakin kymmenen oli vielä edessä. Siis pyörällä. Pyörällä maastossa, joka on pelkästään yhtä kukkulaa. Se oli aivan saatanasta. En usko, että olisin paremmallakaan kunnolla päässyt yhtäkään niistä loputtomista mäistä ylös. Ne mäet olivat niin jyrkkiä, etten ole aiemmin nähnyt vastaavia, enkä ainakaan omin jaloin halua ikinä uudestaan nähdäkkään (bussin kyydissä se olikin sitten eri asia, vaikka tuntuikin ettei sekään jaksa vetää itseänsä aina ylös asti).

    Matkan aikana alkoi tosiaan myös ihan jäätävä myrsky. Vastatuuli oli niin paha, että pyörän ojaan heittämällä olisi varmasti päässyt nopeampaa. Sade sattui kasvoihin ja vaatteet olivat likomärkiä. Me päästiin kuitenkin perille. Vastassa oli tosin jotain ihan muuta, kuin olin romanttisessa mielessäni kuvitellut (ja tämä ei ollut valitus, näkymä oli nimittäin vaikuttava. Tyynen meren sijaan, se meri oli myrskyisä). Oma optimismihani ulottui alunperin koko pyöräilyyn ja siihen, että hei kyllähän mä nyt ton 25 kilometriä tosta polkasen ihan kevyesti! Ei tunnu missään. Rauhassa vaan eteenpäin, niin kyllä me joskus ollaan perillä, ja pyöräillään vielä ihan kevyesti hotelliin nukkumaankin.

    Matka alkoi tosiaan Falmouthista, josta Lizard Pointiin oli matkaa n. 20 mailia. Lizard Pointista majapaikkaan Penzancessa taas lähemmäs 30 mailia. Suosittelen siis hyvin tarkkaan katsomaan, mitä Google maps sulle näyttää. Kilometrit saattavat yhtäkkiä tuplata itsensä.

    Tulipahan ainakin koettua pyöräily Lounais-Englannissa. Olisin voinut jättää sen ihan milloin tahansa välistä.

    Olen kuitenkin iloinen, että tein tämän reissun. Ja iloinen, että en lähtenyt tälle tielle yksin. Olisin rehellisesti ja yksinkertaisesti vain kuollut.

    Vaikka olen edelleen traumatisoitunut siitä ensimmäisen päivän maastosta pyörän selässä, oli pimeässä illassa myrskyävä meri jotain sanoinkuvaamattoman upean näköistä. Noiden aaltojen lähellä ei pysynyt kuivana, ja se tuulikin piti linnut lentämässä paikallaan. Oli jollakin tapaa tyydyttävää seistä ihan kallioiden juuressa ja odottaa, että milloin se aalto iskee taas seinämää vasten. Tuossa vaiheessa millään ei ollut muutenkaan enää mitään väliä.

    Suunnittelin koko matkan tilaavani itselleni ambulanssin valmiiksi Lizard Pointin päähän, mutta kaikkia odotuksia vastaan siltä vältyttiin tällä kertaa. Cornwalliin halusin ylipäätään siksi, että tilasin kirjan, joka käsittelee paikan murhia ja mysteereitä kauemmalta ajalta. Joten rakas google sai hakukenttäänsä sanan ‘Cornwall’ ja se oli sitten siinä. Kuvahaussa näkyvissä kuvissa meri oli aivan turkoosi, kuin jokin välimeren maa, mutta Isossa-Britanniassa. Olihan se pakko päästä todistamaan omin silmin, kuinka paljon kuvia oli photoshopattu, koska se näytti vaan niin epätodelliselta.

    Voin ihan rehellisesti sanoa, että niitä ei oltu muokattu yhtään. Näistä ekan illan myrskyisistä kuvista se ei vielä välity, mutta seuraavan päivän helle ja aurinko toivat esiin jotain ihan muuta. Matka niemimaan läntisimmälle kärjelle olikin vastapainoksi jotenkin utopistisen rentouttava.

     

    -CORNWALL TOUKOKUU 2018

  • lookbook,  my style

    And I want to make you a promise, three things that you will have that I never did

    “Tein eilen jotain poikkeuksellista ja otin kirjan kainalooni. Se kirja ei välttämättä ole se itse poikkeustapaus, vaan se, että kävelin sen kanssa ulos. Istuin melkein kaksi tuntia lähikallioilla yhdessä muurahaisten kanssa. Tultiin ihan kivasti toimeen, vaikka ne tyypit vähän kutittavatkin samalla kun kiipeävät paljasta pohjetta pitkin.

    Olin tämän toimenpiteen jälkeen ilmeisesti niin väsynyt että nukahdin sohvalle istuma-asentoon. Aktiivisena oleminen on rankkaa, vaikka istuinkin vain paikoillani nauttimassa elämästä (siitä kirjasta).”

    Ihanaa viikonloppua ♥

  • lookbook,  my style

    YEARNING: IT NEEDS TO HURT IN ORDER TO BE WORTHY OF THE WORD. OTHERWISE IT IS JUST WANTING

    Mulla on samaan aikaan hirveä matkustusähky että -kuume. Näin kesän tullen huomaan tosin kaipaavani kotimaan sisällä matkailua paljon enemmän kuin ulkomaille lähtemistä. On mulla tässä kesän aikana ainakin Madrid ja Lontoo takataskussa odottamassa, mutta niiden lisäksi kaipaan eniten mökille lähtemistä ja Vanhan Rauman kahvilan munkkeja. Haluan myös päästä järven rannalle ja uimaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sellaista huoletonta olemista, kun mihinkään ei ole mikään kiire tai ei ole pakottava tarve vain suorittaa.

    Kyllä te tiedätte. Silloin kun astuu ulos lentokoneesta uudessa maassa, ei pysty edes ajattelemaan vain sitä, että viettäisi kokonaisen päivän tekemättä yhtään mitään. Istuisi kahvilassa tai puistossa monta tuntia tai kaivautuisi sänkyyn nukkumaan ennen puoltayötä. Ei se onnistu, kun jalat on pakko kävellä rikki jo ensimmäisten tuntien aikana. Siksi ikävöin sinua erityisesti, kotimaa.

    Eiköhän me nähdä tänä kesänä.