• lookbook,  my style

    And I want to make you a promise, three things that you will have that I never did

    Tein eilen jotain poikkeuksellista ja otin kirjan kainalooni. Se kirja ei välttämättä ole se itse poikkeustapaus, vaan se, että kävelin sen kanssa ulos. Istuin melkein kaksi tuntia lähikallioilla yhdessä muurahaisten kanssa. Tultiin ihan kivasti toimeen, vaikka ne tyypit vähän kutittavatkin samalla kun kiipeävät paljasta pohjetta pitkin.

    Olin tämän toimenpiteen jälkeen ilmeisesti niin väsynyt että nukahdin sohvalle istuma-asentoon. Aktiivisena oleminen on rankkaa, vaikka istuinkin vain paikoillani nauttimassa elämästä (siitä kirjasta).

  • my life

    A fibre from the Brain does tear

    Olisiko tämä nyt se muutosten kevät? Tai kesä? Ehkä syksyllä elän jo hieman vapaampaa elämää päässä virtaavien ajatusteni kanssa? Ajatusten, jotka eivät ole niin kevyitä kavereita. Aika ahdistavia. Siksi mun stressitaso onkin varmaan täysissä prosenteissa jatkuvasti.

    Jos aloitettaisiin ihan vaan vaikka sillä, että unohdetaan iän muokana tuomat kriiseilyt edes pieneksi hetkeksi. Sehän on kuitenkin yksi niistä asioista, joille itse ei voi yhtään mitään. En tule tästä enää nuorenemaan. Ikinä. Ainoa mitä voin tehdä, on hyväksyä asia. Aion kavuta ne rappuset vielä voittajana ihan ylös asti.

  • england,  my life,  travelling,  york

    YORK 1/2

    Tämä reissu alkoi vaikeasti, suuressa epätoivossa. Sinä päivänä iski lumimyrksy, joka perui lentoja. Ja jos ei perunut, niin loput myöhästyivät. Mun lento ei peruuntunut (onneksi), mutta myöhästyin sen myöhästymisen johdosta sekä junasta että hotellista. Menetin siis rahaa – ja hetkellisesti meinasin vain jäädä kotiin makaamaan ja hakkaamaan päätä seinään pettymyksestä. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä olisin katunut sitä hyvin paljon. Joissain asioissa en vain luovuta, jonka koen ihan positiivisena asiana, sillä ollaanhan tässä yksiä epäonnistumisia rikkaampana jälleen.

    Lähdin matkaan suoraan töistä akku huutaen tyhjyyttään. Unohdin laturin. Sain ostettua lentokentältä jostain syystä vain pelkän usb-piuhan ja puhelimen lataaminen jäi Lontoon päähän. Eikä se kovin hyvin onnistunut sielläkään. Sain kuitenkin ostettua bussiliput Yorkiin ja ajattelin nukkuvani yön bussissa. Nukuinkin niin saatanan hyvin, että heräsin vasta Manchesterissa, päätepysäkillä, väärässä kaupungissa. Oma moka.

    Pääsin kuitenkin Yorkiin asti ja vietin ihanan rauhallisen päivän pienessä kaupungissa. Kävin aamupalalla ja kävelin vailla päämäärää. York oli söpö.

    Siinä on katu, joka on kuin suoraan Harry Potterista. Siitä viistokuja on käsittääkseni saanutkin vaikutteensa. Katu oli niin vanha ja sympaattinen, että haahuilin sen päästä päähän aika monta kertaa. Ihana York, ihana The Shambles.

    Olen aivan heikkona goottilaiseen arkkitehtuuriin. Voisin tuijottaa sen aikakauden ja tyylisuuntauksen kirkkoja (muitakin rakennuksia toki) tuntikausia. Ja olen aika varmasti tehnytkin niin. En tosin välttämättä edes sitä tuntia, mutta kyllä mä Yorkissakin istuin tuijottamassa tuota kaunista asiaa aika kauan. Se oli myöskin ensimmäinen asia mihin kiinnitin huomiota, kun kävelin juna-asemalta keskustaan päin. Tulihan se kuitenkin melkein ensimmäisenä vastaan.

    -York helmikuu 2018

  • beauty,  face photoshoot,  my style

    This city would have seen you dead, but I will have it your home

    Hei ihmiset. Viime viikko oli aika upea. Aika tosi upea. Karattiin serkkuni kanssa Englannin maille ja koettiin sekä nähtiin aika mielettömiä maisemia. Opin myös paljon siitä, mitä ei jatkossa enää kannata tehdä (mielellään ikinä), mutta jätän perinteiset valittamiset jollekkin toiselle kerralle. Englannin maaseutu on ihana ja kylät todella pieniä (jokaisella kuitenkin oma hautausmaansa!). Ja puhun nyt ihan sormin laskettavista talojen määrästä. Traktoreita ja lampaitakin näkyi matkalla muutamia (miljoonia).

    Cornwallissa meri on myös ihan oikeasti turkoosi. Googlen kuvahaun kuvat eivät olleet rankalla kädellä photoshopattuja – niin kuin ennen matkaa epäilin. Aion vielä joskus palata tuon maan lounaispuolelle, ja toivon sen tapahtuvan seuraavalla kerralla niin, että joku on auton ratissa (enkä minä itse pyörän). Sillä Cornwall, sait palan sydäntäni.

     ♥