Olin viikonlopun pohjanmaalla. Ja vaikka tuntuukin että se meni ihan sumussa, olen kuin uudestisyntynyt. Tai ehkä se on tämä maaliskuu. Kuka tietää.
Uuden kuukauden myötä on hyvä aina aloittaa uusi elämä. Tammikuun alun positiivisuus valui jossain vaiheessa sakeana viemäristä alas, mutta nyt musta tuntuu että vesi on taas kirkasta. Ainoa ärsyttävä asia tällä hetkellä on työmatkan pituus. Olisi niin kiva lukea kirjaa kaikki bussimatkat, mutta hyvä kun ehtii sivua kääntämään niin on jo perillä. Tiedättekö, mä oon niitä ihmisiä jotka voisivat istua bussisssa tuntikausia tuijottamassa ikkunasta ulos ilman että se tuntuisi missään. Harmi vain että asun niin lähellä kaikkea, ettei siihen ikkunaan oikein ehdi edes kajota.
