Olen vaipunut johonkin kesän mukanaan tuomaan syväkoomaan, josta ei näköjään ole paluuta. Mutta ehkä se helpottaa jo huomenna. Ehkä ensi viikolla. Ehkä vasta kuukauden tai vuoden päästä. Kukaan ei tiedä ja vähiten tiedän minä itse. Yritys on kova päästä takaisin elämään käsiksi ennen kuin kukat jo kuihtuvat ympärillä ja tämäkin vuosi on ohi.
Katsokaa ympärillänne kukkivia syreeneja! Ne ovat kaunein asia kesässä. Toivottavasti elävät vielä juhannuksenkin jälkeen, jolloin saisin vasta kerättyä niitä maljakollisen. Tai kymmenen. Älkää kuolko syreenit.
Itseasiassa eläkää niin kauan että saan ostettua vielä sen uuden maljakonkin.
Edellisessä oli 9 kuukauden ruusut.