Ajattelin päivittää elämäni. Jälleen kerran. Koskaan aikaisemmin sen kuitenkaan onnistumatta. Uusi vuosi ja kevään tulo on useimmiten luonnollinen ajankohta kaikelle uuden ja “uuden” ajattelulle. Samoin on myöskin se hetki, kun ensimmäiset lehdet värjäävät itsensä keltaisiksi ja illat hämärtyvät jo paljon aikaisemmin.
Mutta nyt ei puhuta kuitenkaan syksystä. Vaikka olisin mä iloinen jos silloinkin aukeaisi jokin uusi aukeama (tai ihan vaan vaikka välilehti) elämässä. Puhutaan vaikka talvesta. Eikö ole ihanaa että lunta on kerrankin ollut kauemmin kuin kaksi päivää? Voidaan puhua jo viikoista. Milloin viimeksi olemme nähneet räntää? Varmaan vain muutamana päivänä yhteensä. Entä mites toi helsingin katujen huoltaminen? Ei ole paljoa näkynyt. Vain kumpareista puhdasta jäätä ilman hiekanjyviä. Olen kuitenkin onnellinen tästä talvesta. Varmaan myöskin ainoita ihmisiä jonka suusta ei pakkasen tultua ole kuulunut sanoja “saatana kun täällä on kylmä”. Säästä on aina hyvä puhua, eikö?
Siirsin blogini uudelle alustalle. En oikeastaan osaa edes käyttää tätä. Tuntuu (ja aivan varmasti myös näyttää) siltä, että kaikki on vielä ihan vinossa ja työnnetty vain ilman järjen hiventäkään piiloon ajatuksista. Vähän kuin mun kaappien sisältö. Niihin ei ole asiaa ellei halua miettiä soittamista auttavaan puhelimeen. Yhden kaapin kun avaa niin päälleen saa kaikkea aina ompelukoneesta mattoihin ja vaatteista purkamattomiin matkalaukkuihin. Mutta hei, elämä on ja aikuisuus ankeeta.
Teininä ne kaapit ei kiinnostanut, nyt ne kiinnostaa. Joskus aikoinaan ei antanut ajatustakaan niille, nyt ne ahdistaa pelkällä olemassaolollaan. Ihminen saa suunnattoman stressin aikaiseksi jo pelkästään piilossa olevien tavaroiden takia. Entäs sitten se muu elämä? Se joka vaikuttaa sun omaan tulevaisuuteen ja aika paljon myös siihen mielenterveyteen?
Ei puhuta siitä.
Ihanaa talvista lauantaipäivää ihan jokaiselle pupulle ja kissalle ja taivalla lentävälle linnulle.
Myöskin kaikille jotka tänne ehkä joskus eksyvät ♥