lookbook,  my style

Passion will undo the best of us and lead only to tragedy

Tämä viikko alkoi juuri niin huonosti kuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ajattelinkin sen alkavan. Pyörin sängyssä saamatta unta ja mietin, että miksi aina. Aina aamuvuoroissa. Mun silmiä ei ole vain luotu pysymään hereillä liian varhain aamulla alkavan työpäivän jälkeen. En ymmärrä miten kukaan jaksaa. Olen ihan loppu jo tähän viikkoon.

Onneksi nämäkin pari päivää voi pian taas hyvästellä. Aion kasvattaa siivet selkääni ja vaihtaa maisemaa. Vaikka en niitä siipiä ilman mielikuvitusta omaan kehooni edes saisi. Jossakin mielen kuvitteellisemmissa lokeroissa olen kuitenkin kasvattanut itselleni sulat – ja lentänyt kauas pois. Minun omat siipeni, vaikka lennättekin ilmassa ilman minun henkäyksiäni.

Heräsin juuri päikkäreiltä ja silmät huutaa ihan rehellisesti vain puhdasta kuolemaa. Niin kuin koko tämä elimistökin. Toivottavasti muiden viikko on alkanut paljon sulavammin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *