Mulla ei ole mitään kevään tuloa vastaan, mutta haluaisin silti nämä lumet takaisin. Ihan oikeasti talvi, voitko vain tulla takaisin?
Mä olen kironnut tämän asian varmasti tuhansia (todellisuudessa miljoonia) kertoja, mutta kuka oikeasti tykkää asua Helsingissä? Tai missään meren rannalla? Tai Vantaalla? Siellä ei ole leutoa hetkeä nähty. Eikö ketään suoraan sanoen vituta se ainainen tuuli? Ja kun se tuuli ei ole mikään kevyt vaan lähempänä myrskyn piirteitä. Herään joka päivä hyvällä mielellä, mutta kun astun ulos kotiovesta niin silmät vuotavat kuin pahimmassa kaatosateessa ja eteen päin ei voi katsoa. Silloin vihaan tätä paikkaa. Lähes joka päivä.
Haaveissani olenkin jo muuttanut muualle. Koen kuitenkin sen sellaiseksi aikuisuuden merkiksi (joka ei näytä ikinä saapuvan). Luulen, että tulen seuraamaan omien vanhempieni näyttämää tietä. Tiedättehän. Sitten kun on perhe ja vakaa elämä niin pakataan peräkärry täyteen tavaraa ja vain lähdetään? Niin aion tehdä. Haluan lähemmäs järviä ja rauhaa. Vanhaan omaan puutaloon valittamaan kylmästä. Sitä teen tälläkin hetkellä sellaisessa asuessani. Kylmä täällä on aina.
Mutta niin, se talvi. Silloin kun on tarpeeksi pakkasta, ei ole kylmä. Eikä edes tuule. Silloin on vain raikasta ja ihanaa. Hiekka ei lennä suoraan silmiin ja ulkona tekisi mieli jopa kävellä. Muutakin kuin töihin tai kauppaan.
Luulen, että olen aika poikkeava tässä asiassa. Kaikki haluavat aina kevään ja kesän. Mä en halua muuta kuin talven ja syksyn. Ilman sitä tuulta.
Monet kiroavat talven, mä kiroan joka vuosi kesän. Mieluummin hieman kylmä kuin liian kuuma. Kylmää vasten voi suojautua, kuumassa taas ei saa riisuttua tarpeeksi. Nahkaa kun ei voi tosta noin vain repiä.
Ihanaa pääsiäistä ♥
Ps. Lupaan kuitenkin itselleni, että nautin tänä vuonna siitä kesästäkin! Ja ihan kunnolla.