Nämä kuvat on otettu noin kaksi viikkoa sitten. Huomasin vasta eilen, että kivet ovat vallanneet kenkien pohjan ja tarrat ovat edelleen paikoillaan. Näin on ollut näköjään jo vähän pidempäänkin. Ottaako joku muka oikeasti nuo ärsyttävät tarrat pois kenkien pohjista? Miten kukaan edes huomaa että siellä on sellaiset? Oonko mä vaan laiska vai pelkästään välinpitämätön?
Muutamalla nopealla klikkauksella nekin olisivat olleet poissa. Mutta ei oikeasti kiinnostanut. Ne ovat ainakin rehellisiä. Vähän niin kuin joskus kuviin eksyneet roskapussit tai rytyssä olevat verhotkin.
Kiinnitin koko asiaan huomiota vain ja ainoastaan siksi, että äitini huokailut alkoivat kuulumaan pääni sisällä. Ei ole muuten yhdestä eikä edes kahdesta (vaan miljoonasta) kerrasta kyse, kun mulle on huomautettu näistä pienistä virheistä kuvien taustoilla. Mutta ehkä se kertoo vain mun luonteesta. Kaikki asiat suoritetaan loppuun vähän niin ja näin tai jotain sinnepäin ja sitten saa unohtaa kaiken ja elää tyytyväisenä unohduksessaan. Tyytyväisenä siitä että sai edes jonkun asian edes jollakin tavalla jotenkin hoidettua. Se on muuten yksi niistä asioista jotka mua ärsyttää itsessäni aivan suunnattomasti. Miksi? Miksi en voi vain repiä sitä tarraa ennen kuin alan käyttämään uusia kenkiä? Miksi tuskastuin ja meinasin olla laittamatta uusia kynttilöitä koska niistäkin piti repiä yksitellen jokaisesta joku tarra? Miksi joka saatanan asiassa ja esineessä ja mitä ikinä voikaan keksiä on joku äärimmäisen raivostuttava pois revittävä asia erittäin tiukalla liimapinnalla? Oikeasti? Lopettakaa.
Tässä oli nyt näköjään tämän illan suurin ongelma. Vi ses.
“Se pyykkikori sit pois siitä ennen ku teet yhtään mitään!”