• lookbook,  my style

    YEARNING: IT NEEDS TO HURT IN ORDER TO BE WORTHY OF THE WORD. OTHERWISE IT IS JUST WANTING

    Mulla on samaan aikaan hirveä matkustusähky että -kuume. Näin kesän tullen huomaan tosin kaipaavani kotimaan sisällä matkailua paljon enemmän kuin ulkomaille lähtemistä. On mulla tässä kesän aikana ainakin Madrid ja Lontoo takataskussa odottamassa, mutta niiden lisäksi kaipaan eniten mökille lähtemistä ja Vanhan Rauman kahvilan munkkeja. Haluan myös päästä järven rannalle ja uimaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sellaista huoletonta olemista, kun mihinkään ei ole mikään kiire tai ei ole pakottava tarve vain suorittaa.

    Kyllä te tiedätte. Silloin kun astuu ulos lentokoneesta uudessa maassa, ei pysty edes ajattelemaan vain sitä, että viettäisi kokonaisen päivän tekemättä yhtään mitään. Istuisi kahvilassa tai puistossa monta tuntia tai kaivautuisi sänkyyn nukkumaan ennen puoltayötä. Ei se onnistu, kun jalat on pakko kävellä rikki jo ensimmäisten tuntien aikana. Siksi ikävöin sinua erityisesti, kotimaa.

    Eiköhän me nähdä tänä kesänä.

  • lookbook,  my style

    I didn’t leave Hell just to step into another one

    Vietin yhden sunnuntain istuen yksin meren rannalla. Istuin kalastajien keskellä omalla pienellä rannalla aivan hiljaa. Välillä joku sorsa saattoi lentää ohi tai uida vastarantaa kohti, välillä perhonen lenteli takanani kasvista toiseen. Välillä taas unohduin itse ajatuksiini, jotka olivat aivan tyhjiä.

    Ja koska se sunnuntai oli ihana, ja koko ruumiini täysin rentoutunut, aion jatkaa tätä perinnettä koko kesän. Ehkä koko vuoden. Ehkä en aina sunnuntaina, mutta edes yhtenä päivänä viikosta. Sillä päätin vihdoinkin, että ihmisen on edes jollakin tapaa yritettävä pitää kotikaupungistaan. Tiedän täälläkin olevan aivan äärettömän paljon kauniita paikkoja, kunhan lähtee pois ihmisten luota. Ja kunhan itse vain ymmärtää lähteä niiden luokse.

    Sanoisin että antaa palaa kesä, oon vihdoinkin kaikkien vuosien jälkeen valmis just sulle.