Tämä reissu alkoi vaikeasti, suuressa epätoivossa. Sinä päivänä iski lumimyrksy, joka perui lentoja. Ja jos ei perunut, niin loput myöhästyivät. Mun lento ei peruuntunut (onneksi), mutta myöhästyin sen myöhästymisen johdosta sekä junasta että hotellista. Menetin siis rahaa – ja hetkellisesti meinasin vain jäädä kotiin makaamaan ja hakkaamaan päätä seinään pettymyksestä. En kuitenkaan tehnyt niin, sillä olisin katunut sitä hyvin paljon. Joissain asioissa en vain luovuta, jonka koen ihan positiivisena asiana, sillä ollaanhan tässä yksiä epäonnistumisia rikkaampana jälleen.
Lähdin matkaan suoraan töistä akku huutaen tyhjyyttään. Unohdin laturin. Sain ostettua lentokentältä jostain syystä vain pelkän usb-piuhan ja puhelimen lataaminen jäi Lontoon päähän. Eikä se kovin hyvin onnistunut sielläkään. Sain kuitenkin ostettua bussiliput Yorkiin ja ajattelin nukkuvani yön bussissa. Nukuinkin niin saatanan hyvin, että heräsin vasta Manchesterissa, päätepysäkillä, väärässä kaupungissa. Oma moka.
Pääsin kuitenkin Yorkiin asti ja vietin ihanan rauhallisen päivän pienessä kaupungissa. Kävin aamupalalla ja kävelin vailla päämäärää. York oli söpö.
Siinä on katu, joka on kuin suoraan Harry Potterista. Siitä viistokuja on käsittääkseni saanutkin vaikutteensa. Katu oli niin vanha ja sympaattinen, että haahuilin sen päästä päähän aika monta kertaa. Ihana York, ihana The Shambles.
Olen aivan heikkona goottilaiseen arkkitehtuuriin. Voisin tuijottaa sen aikakauden ja tyylisuuntauksen kirkkoja (muitakin rakennuksia toki) tuntikausia. Ja olen aika varmasti tehnytkin niin. En tosin välttämättä edes sitä tuntia, mutta kyllä mä Yorkissakin istuin tuijottamassa tuota kaunista asiaa aika kauan. Se oli myöskin ensimmäinen asia mihin kiinnitin huomiota, kun kävelin juna-asemalta keskustaan päin. Tulihan se kuitenkin melkein ensimmäisenä vastaan.
