Mulla alkoi kesän mukanaan tuoma stressi. Heti kun tajusin juhannuksen olevan jo ensi viikolla, käänsi pääni asian niin että kesähän on pian jo ohi. Olen Helsingissä vain muutaman viikonlopun koko kesänä ja alkoi ahdistamaan. Missä vaiheessa mä saan muka tehtyä päiväreissun Turkuun ja Porvooseen? Entäpä johonkin sellaiseen paikkaan, joka on tässä lähellä, mutta bussilla näppärästi saavutettavissa? Kerkeenkö mä missään vaiheessa Pietarsaareen, johon kerkesin rakastumaan viime kesänä? Tai Suomen tuhansien järvien äärelle? Rehellisesti, en todellakaan.
Jatkuuhan se kesä vielä elokuussakin, mutta kannattaako mun jo etukäteen täyttää ne viimeisetkin viikonloput kalenterista? En ole koskaan kuitenkaan ollut edes mikään lomailija, joten en ihan tarkkaan tiedä, mistä tämäkin stressi kumpuaa. Tosin jos ollaan ihan tarkkoja, en edes tiedä mitä se lomalla oleminen tarkoittaa. En ole vuosiin kokenut sitä.
Ehkä se sen stressin aiheuttaakin. Mulla ei ole hajuakaan siitä, että miltä tuntuu viettää edes yksi viikko ilman töiden tekoa. Miltä tuntuu kun voi vaan tiistaiaamuna päättä, että tänään mä lähen käymään tuolla jossain, joka ei ole sadan metrin matka lähikauppaan. Ehkä siksi mun suosikkivuodenaika onkin talvi. Ihmiset ovat hyvällä omallatunnolla lukittautuneina kotinsa uumeniin eikä kaduilla näy kuin muutama hassu tallaaja.
Miten muutenkin on jo kesäkuun puoliväli?