Hei elokuu, kiva kun tulit. Toivon sinulta rauhan lisäksi jotakin uutta. Uutta ja samalla pysyvää. Ainakin parempaa mieltä kuin mitä tämä kesä on tähän mennessä antanut, jos et muuhun ennen hiljalleen hiipivää syyskuuta pysty.
Sain sentään kastettua edes jalkani tällä viikolla. Lämmin vesi hyväili pienen hetken mieltä, mutta ihan uimaan asti en vielä uskaltanut. Olisin mä sen tosin tehnyt, mutta olisin vaatinut siihen rauhaa ja sitä yksinäisyyttä, jonka kanssa olemme koko ikäni kulkeneet tiukasti käsi kädessä. Oikein syvästi kietoutuneena toisiimme. Mun omalle pienelle rantakaistaleelle eksynyt ihminen oli vain eri mieltä sen asian kanssa.
Ei siinä, se on ihan piristävää että tuntematon tulee puhumaan. Kunhan sä et seiso siinä yli tuntia pitäen väkinäistä keskustelua yllä. Sellaista, että ollaan jonkin aikaa hiljaa kun ei keksitä mitään puhuttavaa. Se vituttaa. Varsinkin kun ei tunneta. Jos tunnettaisiin, se olisi todennäköisesti vain hyväksyttyä hiljaisuutta. Ja eniten vitutti se, että en päässyt sinne uimaan.
Ratkaisevan liikkeen tehtyäni ja tavarani kerättyä kiipesin kalliota pitkin pois. Niin myös teki mun uusi kaveri, jota en kaverikseni kuitenkaan kokenut.
Mulla ei ole mitään daddy issueta, joten ikäerojen välinen kuilu oli liian suuri, pahoittelut siitä.