Tämä viikko ei todellakaan alkanut täysin suunnitelmien mukaan, mutta toisaalta.. alkaako se ikinä? En ole tainnut nähdä sellaista päivää. Päätinkin antaa itselleni luvan jakaa koko meneillään olevan viikon kahtia. Tämä alkuviikko menköön edelleen sumun keskellä vaikeroiden, mutta loppuviikosta voidaankin taas kytkeä piristävä hymy huulille.
Kyllä se tästä vielä helpommaksi muuttuu. Joitakin asioita ei vain olisi tarvinnut kokea enää tässä elämässä.
Hei. Sinä lauantai.
Olen ollut vähän huono ihminen viimeisen kuukauden. Varmaan sitä edeltävänkin ja varmasti monet muutkin kuukaudet. Olen ollut tämän viikon kipeä, ja se on vienyt voimia vielä entisestään. Niitä voimia kun ei oikein muutenkaan ihan hirveän paljoa olisi, niin tämä on kyllä syönyt vähän sisältäpäin. Tiedät varmaan sen kun ruoskit itseäsi kaikista niistä tekemättömistä asioista, joilla ei loppujen lopuksi olisi edes niin kovinkaan paljoa merkitystä. Mutta onhan niillä kuitenkin. Oman mielenterveyden kannalta ainakin.
Luulen, että tämä loppuvuosi tulee menemään parempaan suuntaan. Mulla on vahva tunne siitä, että seuraavat kaksi – ja samalla viimeistä – kuukautta tulevat olemaan aivan mahtavia. Se on jo alkanut tietyllä tapaa, vaikka toisella tapaa laskusuunta onkin ollut huomattava.
Tehdään tästäkin päivästä ihan huippu! Ihana lauantai (sitäkin, joskus ainakin).
Ollut rakastunut: Olen ollut. Väittäisin että vain kerran, koska siitä toisesta kerrasta en menisi niin takuuseen.
Surffannut: En ole, eikä ole oikeastaan kiinnostustakaan. Uskoisin, että se olisi pelkkää onnetonta räpiköintiä mun osaltani.
Suosikki hedelmä: Appelsiini ja greippi.