Kuinka kauan tämä lukko kirjoittamisen suhteen oikein pitää itseään paikallaan? Eikö jo voisi löytyä avain, jolla sen saisi nätisti kierrettyä auki? En varmaan vain yritä tarpeeksi, sillä enhän mä muutenkaan ikinä.
Ajattelin kanavoida sitä hieman enemmän auki tekemällä pitkästä aikaa muutamia testejä. Kaikki itseeni ja omaan luonteeseeni liittyen. Muistan kun joskus peruskoulussa kaikkien testien tekeminen oli yksi parhaimmista ajanvietteistä. Ja aina jos tulos ei miellyttänyt, se unohdettiin. Tai tehtiin testi niin monta kertaa että lopputulos oli “oikea”. Yhden testin tosin jätin vain siihen yhteen kertaan, vaikka olinkin suuremmankin luokan taru sormusten herrasta -fani. Pettymys oli niin suuri, etten päässyt siitä ihan niin helposti yli. Testissä oli kysymys siitä, mikä olisi roolihahmoni, jos olisin itse näyttelemässä kyseisissä elokuvissa. Vastaus oli Uruk-hai. Vieläkin vähän ehkä harmittaa.
Perinteisenä Harry Potterin rakastajana tein myöskin tupatestejä aina kun niitä vain vastaan tuli. Mun oli aina pakko saada olla luihuinen, koska olihan se nyt siistein tupa teini-ikäisen mielestä. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se useimmiten vastaukseksi tullut korpinkynsi ei ehkä olekkaan yhtään sen huonompi. Itseasiassa ymmärsin lopulta (kasvettuani vähän) sen olevan se mukavin vaihtoehto, koska onhan sininen nyt niistä se kaikkein siistein väri. Kriteerit on syytä pitää maltillisina..
Ps. Olin myöskin erään temperamentti testin mukaan väriltäni eniten sininen. Korpinkynteni iloitsee vahvasti, vaikka värin luonnehdinnan todenmukaisuus hieman pelottaakin. Tarkkailija olen aina tiennyt olevani, ja sen ansiosta pystyn helposti huomaamaan ihmisissä ne asiat, mitä he eivät itse näe. Tai mitä itse tilanteessa muut eivät huomaa. Mulle sanottiin joskus aikoinaan että hiljaiset ovat pahimpia, ja koska tunnen itseni aika hyvin, voin sanoa sen pitävän hyvinkin paljon paikkansa. Tosikko olen myöskin pystynyt myöntää olevani jo kauan. Sen hyväksyminen vaati todennäköisesti vain tietynlaisen aikuistumisen. Saatoin nimittäin joskus nuorempana loukkaantua aivan valtavan paljon, jos mua nimitti sillä nimellä. Todellisuus onkin joskus se vaikeimmin hyväksyttävä asia, eikö.
Kaikenlaiset sosiaaliset tilanteet taas ovat hyvin usein ongelmallisia. Mä kykenen aivan helposti juttelemaan, mutta se vaatii myöskin järkyttävän paljon aikaa, että mulla on oikeasti jotain asiaa. Muuten vain nyökkäilen ja vetäydyn sinne kuuluisalle taka-alalle miettimään että voisko tää tilanne mennä jo ohi. Saatan tosin myös nauttia niistä tilanteista, kunhan multa ei odoteta mitään talk showta keskellä ihmismassaa. Sitä ei tule koskaan tapahtumaan.
Kun temperamenttityylisi on sininen, olet yleensä suunnitelmallinen, perusteellinen ja keskittynyt. Ilmaisutyylisi on hillitty, asiallinen ja harkitseva. Ryhmässä asetut usein asiantuntijan, tarkkailijan ja tutkijan rooliin. Heikkouksiasi saattavat olla tosikkomaisuus ja liiallinen täydellisyyden tavoittelu. Lisäksi vetäydyt helposti vuorovaikutuksesta.
Löysin Elisan blogista muutamat testit, joiden ajattelin mukavan ajanvietteen lisäksi olevan niitä, jotka saavat ehkä ajattelemaan itseään ja toimintaansa vähän paremmin. Tai ainakin oppimaan itsestään jotain. Itseasiassa näkemään ne asiat, jotka ovat täysin tiedossa, mutta joita on vaikea nähdä, ellei joku niitä aseta suoraan silmien eteen. Ajattelin siis avata silmäni, ja miten oikeassa kaikki voikaan olla?
Voin aloittaa siitä että olen puhdas introvertti. Siis aivan 100% ja yhtään valehtelematta.
Olen myöskin luova individualisti. Parhaimmillaan luova, syvällinen ja ilmaisuvoimainen. Huonoimmillani taas loukkaantuva, oikutteleva ja ylitunteellinen. Testin mukaan motivoivat tekijät ovat aitous ja yksilöllisyys ja voin olla kaikesta täysin samaa mieltä. Voidaanko lopettaa jo tähän? Joskus on mielenkiintoista huomata, kuinka muutamilla vastauksilla voidaan saada niin täydellisiä kuvauksia ihmisestä.
Tein myöskin tämän testin, jonka olen nähnyt muutamassa muussakin blogissa tässä lähiaikoina. Joten miltä mun top 5 näyttää luonteenvahvuuksien saralla sitten olevan? Ainakin täysin totta.
- NÖYRYYS ( Et hakeudu huomion keskipisteeksi vaan annat saavutustesi puhua puolestaan. Et pidä itseäsi poikkeuksellisena. Toiset huomaavat vaatimattomuutesi ja arvostavat sitä.)
- HARKITSEVAISUUS (Olet varovainen henkilö ja teet harkittuja valintoja. Et sano tai tee asioita, joita saattaisit myöhemmin katua.)
- KIITOLLISUUS (Olet tietoinen hyvistä asioista ympärilläsi etkä pidä niitä itsestäänselvyyksinä. Ystäväsi ja perheenjäsenesi tietävät, että olet kiitollinen, koska käytät aikaasi kiitoksen osoittamiseen.)
- KAUNEUDEN JA ERINOMAISUUDEN ARVOSTUS (Huomaat ja arvostat kauneutta, erinomaisuutta ja taidokasta toimintaa kaikilla elämän aloilla, luonnosta taiteisiin, matematiikkaan, tieteisiin ja arkisiin kokemuksiin.)
- RAKKAUS (Arvostat läheisiä ihmissuhteita, erityisesti kun jakaminen ja huolenpito ovat vastavuoroisia. Ihmiset, jotka ovat sinulle läheisimpiä, pitävät myös sinua itselleen läheisimpänä.)
Siinä vaiheessa kun joudun taas jossakin kiusallisessa tilanteessa kertomaan itsestäni jotain, yritän muistaa vain läväyttää nämä asiat naaman eteen. Pitää varmaan opetella ulkoa että minkälainen ihminen sitä oikeasti on, koska itseään on ehkäpä maailman vaikein yrittää kuvailla. Helposti tulee mieleen vain ne kaikki negatiiviset luonteenpiirteet, joita ei ihan heti kättelyssä välttämättä haluaisi sanoa ääneen.
“No siis mä en todellakaan oo ujo, mä en vaan rehellisesti keksi yhtään mitään puhuttavaa. Eikä sillä että mulla olis mitään asiaa kenellekkään muutenkaan.”