Palataan takaisin marraskuuhun. Ilma oli harmaa ja väsymys järkyttävä. Yövuorosta suoraan lentokentälle ja umpijäässä haahuilua Gdanskin suloisilla kaduilla. Ensimmäinen päivä ei ollut ruumiillisesti ehkä parhain, mutta sen osasin aavistaa jo etukäteen. Parin tunnin talojen ihastelun jälkeen löysin vihdoin tieni kahvilaan. Aivan jättimäinen cappuccino naaman edessä, edelleen kylmästä hytisten, istuin sen pari tuntia lukemassa ja odottamassa että saisin avaimet viikonlopun asuntooni.
Onneksi loputtoman pitkältä tuntuvan ajan jälkeen sain aloittaa seikkailuni kohti majapaikkaa. Se sijaitsi vähän itse keskustan ulkopuolella, kahden joen toisella puolella. Kuitenkin oikein sopivan kävelymatkan päässä. Talossa oli aivan valtava ovi ja kämppä oli ihanampi kuin osasin odottaa. Tiesin kyllä kuvien perusteella, mitä pitäisi olla vastassa, mutta todellisuus oli vain niin paljon parempaa. Ihana Gdansk, ihana Dolna 4. Ihanat kolme vietettyä yötä.
En ole muuten eläissäni ollut tavallisessa asunnossa, jonka huonekorkeus on niin huikea. Olo oli niin pieni, että samanlaista pienuutta tuntee usein vain museoissa tai valtavan kokoisissa kirkoissa.
Seuraavana aamuna kävelin tutustumassa lähiympäristööni. Ihan vain koska autioita taloja ja rikki menneitä ikkunoita. Talojen sävyt alueella sopivat täydellisesti marraskuiseen harmaaseen säähän. Jos olisin ollut kesällä paikan päällä, olisi tällä alueella ollut vaikka mitä tapahtumaa. Kirpputoreja, street foodia ja iltaa kohden alkavia bileitä. Jos vielä joskus päädyn Gdanskiin, teen sen ehdottomasti niin, että kyseisellä alueella on elämää. Koska ympäristö siihen oli aivan mahtava.
