Palasin eilen kotiin Lontoosta, eniten kodilta tuntuvasta kaupungista. Tuntuu siltä, kuin olisin nukkunut kokonaisen vuorokauden ympäri. Melkein nukuinkin. En ole koskaan palannut mistään kotiin hyvin levänneenä, onko joku muka? Kaupunkilomat ovat usein vähän suorittamista, vaikka olisitkin ollut jossain paikassa jo sen parikymmentä kertaa. En valita, sillä haluaisin jo takaisin.
Tuntui kuitenkin ihanalta tänä aamuna nousta ylös ja keittää kahvia. Juoda sitä omasta kahvikupista ja herätä rauhassa. Ei tukka pystyssä lähimpään kahvilaan kävelemistä suoraan sängystä tai pikakahvia “omassa keittiössä”. Peläten koko ajan että joku muu avaa oven, ja joudut kommunikoimaan vieraiden ihmisten kanssa heti aamusta. Ei sovi mun suomalaiseen luonteeseen mitenkään. Siispä menen nyt uudestaan käynnistämään oman (kahvin)keittimeni ja alan valmistautumaan töihin lähtöön.
Ihanaa alkavaa toukokuuta ja sen ensimmäistä maanantaita jokaiselle ♥