• lookbook,  my style

    Why do they always insist on being so difficult?

    Mulla alkoi kesän mukanaan tuoma stressi. Heti kun tajusin juhannuksen olevan jo ensi viikolla, käänsi pääni asian niin että kesähän on pian jo ohi. Olen Helsingissä vain muutaman viikonlopun koko kesänä ja alkoi ahdistamaan. Missä vaiheessa mä saan muka tehtyä päiväreissun Turkuun ja Porvooseen? Entäpä johonkin sellaiseen paikkaan, joka on tässä lähellä, mutta bussilla näppärästi saavutettavissa? Kerkeenkö mä missään vaiheessa Pietarsaareen, johon kerkesin rakastumaan viime kesänä? Tai Suomen tuhansien järvien äärelle? Rehellisesti, en todellakaan.

    Jatkuuhan se kesä vielä elokuussakin, mutta kannattaako mun jo etukäteen täyttää ne viimeisetkin viikonloput kalenterista? En ole koskaan kuitenkaan ollut edes mikään lomailija, joten en ihan tarkkaan tiedä, mistä tämäkin stressi kumpuaa. Tosin jos ollaan ihan tarkkoja, en edes tiedä mitä se lomalla oleminen tarkoittaa. En ole vuosiin kokenut sitä.

    Ehkä se sen stressin aiheuttaakin. Mulla ei ole hajuakaan siitä, että miltä tuntuu viettää edes yksi viikko ilman töiden tekoa. Miltä tuntuu kun voi vaan tiistaiaamuna päättä, että tänään mä lähen käymään tuolla jossain, joka ei ole sadan metrin matka lähikauppaan. Ehkä siksi mun suosikkivuodenaika onkin talvi. Ihmiset ovat hyvällä omallatunnolla lukittautuneina kotinsa uumeniin eikä kaduilla näy kuin muutama hassu tallaaja.

    Miten muutenkin on jo kesäkuun puoliväli?

  • lookbook,  my style

    THIS OR THAT

    Suihku aamulla vai illalla? Koska mikään ei ole kamalampaa kuin aamulla suihkussa käyminen.

    Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?

    Kirkkaat vai neutraalit värit? Musta? Aina musta.

    Outo vai typerä?

    Kevät vai syksy?

    Minttu vai kaneli? Oon pienestä asti valinnut sen minttupallon jätskikiskalla.

    Suunniteltu vai extempore? Ei kumpikaan. Jälkimmäinen kuitenkin siksi, että mä en koskaan sunnittele mitään. Jos suunnittelen, se ei toteudu ikinä.

    Leffa kotona vai teatterissa? Saa nukahtaa rauhassa kesken kaiken.

    Espresso vai latte? Tavallinen suodatinkahvi maidolla.

    Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? En keksi ikinä yhtäkään kysymystä. Oon tullut siihen tulokseen, että mulla ei vain yksinkertaisesti ole mitään kysyttävää yhtään keneltäkään.

    Halit vai pusut?

    Tulinen vai mieto ruoka?

    Nahka vai pitsi?

    Ylipukeutunut vai alipukeutunut?

    Kokemus vai mukavuus? Oon horoskoopiltani härkä, eikö se kerro jo ihan tarpeeksi?

    TV sarjat vai elokuvat?

    Rock- vai countrymusiikki?

    Puhelimen kalenteri vai paperinen kalenteri? Jos tarvitsisin sellaista.

    Punaviini vai valkoviini? Luulin pari vuotta sitten että tykkään valkoviinistä, mutta joku kerta vain heräsin todellisuuteen. En tykkää siitä yhtään.
    Yksin vai yhdessä työskentely? Loner forever.
    Uiminen vai rannalla makoilu? Makaaminen on aivan puuduttavan tylsää kaikkialla muualla paitsi kotona.
    Pikaruoka vai kunnon ravintola? Hampurilaiset.
    Perunasalaatti vai pastasalaatti?
     
    Parilliset vai eriparisukat? Multa tosin itseltäni löytyy jalasta harvemmin niitä parillisia..
     
    Tanssiminen vai laulaminen? Saatan laulaa yksin kotona jotain tyyliin Popedaa koska miksipä ei.
    Puhelin vai netti? Mä rehellisesti vihaan koko älypuhelimia. Olisin paljon onnellisempi jos niitä ei olisi ikinä keksitty.
  • lookbook,  my style

    And I want to make you a promise, three things that you will have that I never did

    “Tein eilen jotain poikkeuksellista ja otin kirjan kainalooni. Se kirja ei välttämättä ole se itse poikkeustapaus, vaan se, että kävelin sen kanssa ulos. Istuin melkein kaksi tuntia lähikallioilla yhdessä muurahaisten kanssa. Tultiin ihan kivasti toimeen, vaikka ne tyypit vähän kutittavatkin samalla kun kiipeävät paljasta pohjetta pitkin.

    Olin tämän toimenpiteen jälkeen ilmeisesti niin väsynyt että nukahdin sohvalle istuma-asentoon. Aktiivisena oleminen on rankkaa, vaikka istuinkin vain paikoillani nauttimassa elämästä (siitä kirjasta).”

    Ihanaa viikonloppua ♥

  • lookbook,  my style

    YEARNING: IT NEEDS TO HURT IN ORDER TO BE WORTHY OF THE WORD. OTHERWISE IT IS JUST WANTING

    Mulla on samaan aikaan hirveä matkustusähky että -kuume. Näin kesän tullen huomaan tosin kaipaavani kotimaan sisällä matkailua paljon enemmän kuin ulkomaille lähtemistä. On mulla tässä kesän aikana ainakin Madrid ja Lontoo takataskussa odottamassa, mutta niiden lisäksi kaipaan eniten mökille lähtemistä ja Vanhan Rauman kahvilan munkkeja. Haluan myös päästä järven rannalle ja uimaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sellaista huoletonta olemista, kun mihinkään ei ole mikään kiire tai ei ole pakottava tarve vain suorittaa.

    Kyllä te tiedätte. Silloin kun astuu ulos lentokoneesta uudessa maassa, ei pysty edes ajattelemaan vain sitä, että viettäisi kokonaisen päivän tekemättä yhtään mitään. Istuisi kahvilassa tai puistossa monta tuntia tai kaivautuisi sänkyyn nukkumaan ennen puoltayötä. Ei se onnistu, kun jalat on pakko kävellä rikki jo ensimmäisten tuntien aikana. Siksi ikävöin sinua erityisesti, kotimaa.

    Eiköhän me nähdä tänä kesänä.

  • lookbook,  my style

    I didn’t leave Hell just to step into another one

    Vietin yhden sunnuntain istuen yksin meren rannalla. Istuin kalastajien keskellä omalla pienellä rannalla aivan hiljaa. Välillä joku sorsa saattoi lentää ohi tai uida vastarantaa kohti, välillä perhonen lenteli takanani kasvista toiseen. Välillä taas unohduin itse ajatuksiini, jotka olivat aivan tyhjiä.

    Ja koska se sunnuntai oli ihana, ja koko ruumiini täysin rentoutunut, aion jatkaa tätä perinnettä koko kesän. Ehkä koko vuoden. Ehkä en aina sunnuntaina, mutta edes yhtenä päivänä viikosta. Sillä päätin vihdoinkin, että ihmisen on edes jollakin tapaa yritettävä pitää kotikaupungistaan. Tiedän täälläkin olevan aivan äärettömän paljon kauniita paikkoja, kunhan lähtee pois ihmisten luota. Ja kunhan itse vain ymmärtää lähteä niiden luokse.

    Sanoisin että antaa palaa kesä, oon vihdoinkin kaikkien vuosien jälkeen valmis just sulle.