• lookbook,  my life,  thoughts

    YSTÄVÄKIRJA

    Horoskooppi? Härkä
    Paras juoma? Kahvi ja vesi (ja punaviini)
    Lempiväri? Musta. Musta. Ja aina musta.
    Lempiruoka? Oon aika yksinkertainen mun suosikkiruokieni kanssa ja vedän ehdottomasti kotiin päin tässä. Kaikki lihapadat (moskovan pata, karjalanpaisti, kaikki nauta, kaikki riista) ja perunamuusi on puhdasta rakkautta. Iskän tekemä lasagne ja hampurilaiset. Liha ja juustot ja peruna, love you!
    Lempinimi? Kavereiden keskuudessa sellaista ei varmaan oo (paitsi työkaverin mukaan oon Rosanna aina sillon ku jostain syystä sanon vahingossa jotain kivaa). Perheen kesken mun pikkuveli taas nimesi mut uudestaan silloin kun oppi pikkuhiljaa puhumaan (se jääköön sinne perheen sisälle, heh). Rose ja Rous on niitä mitä kuulee suvun keskuudessa.
    Suosikki vuodenaika? Ennen se oli syksy, mutta kyllä mä melkein väittäisin että kunnon talvi voittaa kaiken!
    Lempieläin? Puput. Nyt ja aina.
    Kirjasuositus? Tällä hetkellä oon koukussa Lars Keplerin Joona Linna -sarjaan.
    Suosikki leffa? Sovitus.
    Lempimusiikki? Guns n’ roses on varmaan aina ja ikuisesti se paras bändi mun elämässä. Sen lisäksi Black Sabbath ja Hollywood undead. Ja jos rehellisiä ollaan niin mun paheita on mm. Teflon brothers ja Portion boys……..
    Onnennumero? Päätin joskus että se on numero 6 joten pysytään siinä.
    Hajuvesi? Oon nyt useamman vuoden käyttänyt Lady Gagan famea. Escadan desire me on myös yksi ikisuosikki. En tiedä oonko noiden lisäksi oikein muita ikinä käyttänytkään, heh.
    Laukku? Käytän yhtä laukkua tasan niin kauan, kunnes se hajoaa.
    Auto? Vanha musta mersu. Ajokorttia ei tosin edes löydy.
    Tapa viettää vapaailta? Varmaan litkiä viiniä (kiskoa vauhdilla kurkusta alas) hyvässä seurassa. Tai sitten ihan vain kotona viltin sisässä yksin.
    Viimeksi itkin? Kun luin jonkun kissan pelastamisesta kertovan tarinan.
    Viimeksi nauroin? Varmaan jollekkin mille ei kuuluisi nauraa.
    Viimeksi kehuin? Varmaan Anselmia (mun pupu) hienoksi pojaksi…
    Uskotko yliluonnollisiis asioihin? En oo sen tarkemmin miettinyt asiaa ikinä, mutta en mä kyllä varmaan usko.
    Paras paikka maailmassa? Oma koti. Mun perheen koti pohjanmaalla. Suomen luonto ja järvet ja Englannin luonto ja rannikot. Lontoo.
    Seksikkäintä minussa? Tähän pitäisi kysyä varmaan vastausta ihan joltain muulta, kuin multa itseltäni. En tosiaan tiedä.
    Lempijutut tällä hetkellä? Anselmi ja keikoilla käyminen.
    Jos uskaltaisin niin? Muuttaisin muualle. Ehkä hetkeksi ulkomaille. Tai ihan vain toiseen kaupunkiin kotimaani sisällä.
    Maailmankatsomukseni? Everything happens for a reason. Johon en kylläkään välttämättä edes usko.
    Mottoni? Ei oo.
    Erityistaitoni? Olen mestari antamaan täysin tyhjiä vastauksia. Taito, josta voisi opetella pois.
    Mitä teen ensi vuonna? Toivottavasti käyn ainakin Islannissa. Ja olen aloittanut jonkun koulutuksen opinnot. Ja päässyt ylös sohvalta.
    Keräilen? Vanhoja raamattuja.
    Karmein paheeni? En osaa vastata viesteihin.
    Ihanin ominaisuuteni? Yritän löytää jotain positiivista ihan kaikesta (muihin ihmisiin liittyvissä asioissa enimmäkseen) enkä epäile kenenkään ihmisen motiiveja ensimmäisenä.
    Tämä saa minut onnelliseksi? Aamukahvin juonti rauhassa.
    Kirja ja biisi, jotka olisin halunnut itse kirjoittaa? Vaikea kysymys. Biiseistä Patience herättää eniten tunteita (varmaan mun vanhempien takia osittain. Se oli heidän häävalssina). Kirjoista haluan kirjoittaa ihan omani. Olen lukenut satoja hyviä kirjoja (ja todella hyviä kirjoja), mutta yksikään ei välttämättä olisi sellainen, jonka kokisin voivan tulleen mun omasta kädestäni.
    Elämäni tähtihetki? Loputtoman yksinäisyyden tunteen katoaminen haettuani Anselmin kotiin ♥
    Keksintö jota ilman en voi elää? Lukutaito. Heh heh.
    Tämä vie minulta jalat alta? Olen aika konservatiivinen ja sellainen perinteinen romantiikka se on varmaankin.

  • lookbook,  my style,  thoughts

    Y o u’re a man with a bloody knife like everyone else out there, so stop putting on airs

    Olen huomannut yhä useammin haaveilevani uudesta kodista. Isommasta, jossa olisi ikkunoita joka suuntaan. Rakastan nykyistäni ja viihdyn tässä paremmin kuin olisin koskaan edes osannut kuvitella. Mulla on täydellinen iso ikkuna ja ihanan mökkimäinen keittiö. Enkä mä rehellisesti yksin asuessani tarvitsisikaan yhtään isompaa, mutta kun..

    ..olen hamstraaja. Tällä hetkellä mun sielu ja pää ja koko ruumis huutaa uusia huonekaluja. Näiden vanhojen lisäksi. En todellakaan aio ikinä luopua yhdestäkään jo omistamastani. Pahaa tekee jo sekin että mulla on kaksi ihanaa sohvapöytää, joista toisen jouduin sysäämään varastoon turvaan odottelemaan jotakin parempaa hetkeä (sitä esim. kun mulla on kaksi olohuonetta tai takkahuone tai ikioma kirjasto jossain kartanossa keskellä skotlannin nummia. Tai ihan vaan rakkaan kotimaani syrjäisellä metsän laidalla).

    Nyt mulla on erittäin paha pakkomielle vitriinikaappiin korkeilla jaloilla. Joltain kauan sitten menneeltä vuosikymmeneltä. Jos sellainen löytyy joskus, niin lupaan, että ainakin noista jesarilla kasatuista kirjahyllyistä voin luopua. Ne ei ole mitään spesiaalia kuitenkaan. Paitsi kirjojen ja muun tarpeellisen kannalta (kuten vaikka öljylampun..).

    Vannoin kuitenkin joskus, että tästä muutan vasta sitten kun tila käy vähiin ja lapset siintävät vain pienen tulevaisuuden päässä. Siinä pysyn, ja itkien tulen joskus tämän luovuttamaan jollekkin toiselle.

    Rakas koti.

  • lookbook,  my life,  my style,  thoughts

    I learned to stay in the shadows. To protect such a heart as this you gave me

    Olen jäänyt koukkuun Penny Dreadfuliin. Olen vankina omassa inspiraatiossani. Haluaisin vajota patjan sisään keskelle kirjoja. Toivoisin voivani kävellä hautausmaan rauhassa.

    En ole koskaan aiemmin oikein tuntenut koti-ikävää, jota nyt tunnen.
    Odotan uuden vuoden tuntua ja toivon sen sysäävän itseäni eteenpäin. Elämässä ja ihan vaan perinteisessä kodinhoidossa. Kunpa seuraava vuosi olisi vihdoin se, kun ihminen lopettaisi sen turhan jahkailun. Kunpa saisin ruumiini ylös sieltä mutaisesta kuopasta, jossa se on ajelehtinut, vaikkakin silti sen syrjään kiinni takertuneena.

    Kunpa. Niinpä niin. Samaa ininää se on ollut jo varmaan viimeiset kymmenen vuotta.
    Ehkä elämän voi jaksottaa (noin) kymmenen vuoden sykleissä purkkiin.  Ehkä suljen ylihuomenna tämän hetkisen purkin kannen ja kaivan uuden puhtaaksi pestyn kaapista esiin. Työnnän edellisen uuden tilalle kaapin perälle ja suljen oven kiinni perässäni.

    Ehkä jotain vielä tapahtuu.

  • lookbook,  my style,  thoughts

    You don’t have to pretend. I’m like a fever you can’t shake

    T U E S DAY       DEPRESSION.

    Onko kenelläkään muulla ongelmia tiettyjen viikonpäivien kanssa? Sellaisia joka kerta toistuvia. Joka saatanan viikko. Aina samanlaisia.

    Maanantai menee joka kerta unessa. Jossakin todellisuuden ulkopuolella. Koko ruumis on ihan väsynyt ja ainoa ajatus pään sisällä on kotiin pääseminen ja peittoon hukuttautuminen.

    Tiistaisin oon yksinkertaisesti vaan aivan vitun huonolla tuulella. Ei mitään muuta sen kummempaa.

    Keskiviikon fiiliksiä en kykene muistamaan, joten olettaisin, että se on jollakin tavalla poikkeava päivä. Silloin voi siis tapahtua ihan mitä vain. Aina tiistain vitutuksesta maanantain unimaailmaan.

    Torstai on tunnetusti toivoa täynnä. Silloinkin olen pahalla tuulella, mutta poikkeuksena inspiraation tulva mielen syövereissä. Torstaisin mä yleensä toteutan itseäni. Otan teurasveret kaapista ja palvon saatanaa vaikka olenkin kristitty jne.

    Perjantai on kaikkein heikoin päivä mun elämässä. Samoin lauantai. Ne ovat yksinkertaisesti hirveitä päiviä. Tekisi mieli vain olla yksin kotona ja leikkiä jotain. Tehdä ruokaa ja luulla olevansa aikuinen. Mutta voi luoja kun koittaa se ilta. Viikonloppuilta. Iskee ahdistus ja yksinäisyys ja tylsyys ja levottomuus ja kaikilla on niin kivaa miksei mulla voi olla kivaa yöpuku päällä villasukat jalassa tiskiharja kädessä ja moppi toisessa täällä peiton alla miks ei. No varmaan siks ei että sun jokainen muukin päivä menee samalla kaavalla tyhmä.

    Viikonloppuisin on vaan niin erilainen fiilis. Ja siks mä olisin mielelläni töissä (tai akku tyhjänä latauksen ulottumattomissa) vaikka kaikki viikonloput jolloin en ole matkalla johonkin muualle. Se on tän asuinpaikan vika. Olen tiennyt sen aina ja tiedän sen vieläkin.

    Entä miten se sunnuntai? Sunnuntai on paras. Mä rakastan sitä. Kuka muka ei rakastaisi. Silloin on maailman parhain ilmapiiri ja mielentila. Paitsi silloin kun pitää lähteä yövuoroon. Silloin sunnuntai saa itkuiset kasvot ja tiistain tuplaten päällensä.

    Niin että hyvää tiistaita.

  • BEAUTY,  editorial,  face photoshoot,  my life,  thoughts

    Although, you know, fun fact: mice don’t actually like cheese

    Mitä kaikkea ihminen voi muka saada vuoden aikana aikaan? Mun mielestä ei yhtään mitään. Mä en ainakaan saa. Tämä tammikuu nyt on mennyt enemmän tai vähemmän humalassa ja nukkuessa, mutta jos helmikuusta aloittaisi vasta kunnolla sen uuden vuoden? Luulen, että teen juurikin niin.

    Itseasiassa voidaan sopia että se vuosi alkoi Dublinista, jossa olin noin viikko sitten. Dublin oli ihana. Aivan kuin Lontoo, mutta ei kuitenkaan. Fyysisesti aivan täysin, mutta henkisellä tasolla sanoisin että rakastan irlantilaisia. Rakastuin myös Francis Baconin studion sekasortoon. Eniten ehkä kuitenkin Dublinin pubikulttuuriin. Kaupungin helppous oli myös aika kiva. Kivoja olivat tosin myös muutamat ihmiset siellä mun matkani varrella. Se oli itseasiassa oikein hyvä aloitus tälle vuodelle.

    Tänä vuonna aion myös lukea paljon kirjoja ja kirjoittaa omia. Aion myöskin maalata taulun, koska mun isä ei suostu sitä mulle tekemään. Toisaalta ymmärrän täysin. Muakin ärsyttää, jos joku yrittää määräillä tarkasti että mitä mun pitäisi tehdä. Mä otan kuvia nyt tästä omasta naamasta pelkästään, kiitos vain vinkistä, mutta ei tällä kertaa. Eikä ehkä muillakaan kerroilla. Maalaan siis kuolleet lintuni aivan itse.

    Jossain vaiheessa viime vuotta mua myös vähän ahdisti mun tavaroiden määrä. Eipä ahdista enää. Siispä lupaan, että tänä vuonna aion hankkia ainakin tuplasti lisää romua noiden jo olemassa olevien rinnalle! Haluan ainakin vanhan kirjoituskoneen ja radion ja kuolleita eläimiä. Haluan myös lentolippuja ja poikaystävän.

    Haluan takaisin kotiin. Ja pohjanmaalle. Ja syödä mun pikkuveljen kanssa sipsejä olkkarin sohvalla ja oman henkilökohtaisen avustajan kodin siisteydestä huolehtimiseen. Haluan että joku muu tulee leikkaamaan tuon kanin kynnet. Haluaisin että en olisi niin saatanan laiska.

    Onneksi mun haluamiset on asioita, joihin ei vaadita sugardaddya tai voittoa ässäarvasta. Niihin vaaditaan tuon viimeisen kohdan kumoaminen ja itseään niskasta kiinni ottaminen. Peace and love yms moikka.