Tämä viikko on mennyt taas hurjaa vauhtia eteenpäin. Nyt ollaan jo arkipäivien parhaimmassa päivässä, torstaissa. En tiedä mikä siitä tekee parhaimman, koska se ei ole ainakaan se, että viikonloppu on (jälleen kerran) jo melkein kolkuttamassa oven takana. Satun nimittäin olemaan viikonloppuahdistujien kruunaamaton prinsessa.
Tiedätte varmaan sen, että on ihanaa herätä aamuisin rauhallisessa olotilassa. Olotilassa, joka ei kiirehdi yhtään mihinkään. Saa syödä rauhassa aamupalaa lukien kirjaa, eikä kello huuda toisen korvan vieressä juoksemaan kotiovesta ulos ja töihin. Mutta samalla ne on niitä hetkiä kun olisi ainoa mahdollisuus yrittää olla sosiaalinen ja nähdä kavereitakin joskus. Illalla tekisi mieli mennä istumaan kylmä kalja naaman edessä hyvään seuraan, mutta seuraavan päivän paha ahdistus kirkuu valitsemaan toisin. Olen syvästi kateellinen ihmisille, jotka eivät kärsi sen kummempia krapuloita. Itse olen jo monta kertaa todistanut sen, että se on ihan sama juoko kaksi kaljaa vai kymmenen plus puoli pulloa vodkaa, sillä olotila on aivan yhtä helvetistä valinnoista riippumatta. Ja se krapula kestää viikon.
Ja koska rakastan viettää arkipäiväni yksin, ei oikeastaan jää paljon valinnanvaraa. Siinä vaiheessa kun on kaksikin viikkoa ilman yhtäkään sosiaalista kontaktia, nousee kynnys aika korkealle. Olen huomannut itsessäni sen, että puhekyky katoaa enkä keksi mitään sanottavaa. En keksi muutenkaan, mutta silloin se tilanne pahenee kuitenkin aivan älyttömästi.
Koska mulla ei oikeastaan ole mitään asiaa ikinä yhtään kenellekkään. Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin elämäni parani huomattavasti kun tuossa joitakin aikoja sitten ymmärsin sen. En pysty edes väkisin keksimään mitään puhuttavaa, kun pääkoppa vain tikittää kuin tyhjä sekuntikello ilman tuulen havinaakaan. Siksi on lottovoitto omistaa sellaisia ystäviä, jotka hoitavat sen puhumisen sun puolesta, eikä niitä edes haittaa se. Kiitos teille siitä.
Jotkin asiat vaativat enemmän aikaa kuin toiset, ja kaikki eivät ole syntyneet tekemään ryhmätöitä. Mä vaadin omaa tilaa ja vapautta, mutta rakastan kuitenkin toisten ihmistenkin seuraa.
Viettäkää ihana helmikuun viimeinen päivä ♥